Riittämättömyys on pirullinen tauti. Se iskee silloin, kun olet heikoimmillasi. Jos annat sille pikkusormen, se vie myös muut sormet ja kämmenen ja käsivarren ja itse asiassa nielaisee koko raajan.
Eevi Minkkinen kertoo blogissaan riittämättömyyden tunteesta, ja siitä kuinka se on syntynyt. Riittämättömyys kumpuaa usein lapsuuden tunnekokemuksista, jolloin on mahdollisesti asetettu epärealistisia vaatimuksia, kontrolloitu tai syyllistetty. Nämä eivät tietenkään tarkoita, että lapsuuden koti olisi läpeensä paha.
Vaativuus itseään kohtaan saattaa syntyä myös ns. positiivisista lapsuuden ajan vaatimuksista. Ole reipas tai muista olla ahkera tai mitä tahansa muuta, jossa kehotetaan olemaan jotakin, johon sinun pitää yltää. Myös vanhempien reagointi lapsen tunteisiin vaikuttaa syntyviin tunnelukkoihin. Mikäli huonon arvosanan saatuasi sinuun ollaan pettyneitä, voi se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, ilman, että niin sanotaan ääneen. Lapsuudessa aivot kehittyvät hurjaa vauhtia, jolloin tuohon aikaan lapsi tulkitsee vanhempiensa asenteita, äänensävyjä ja käyttäytymistä "valmistautuakseen" seuraavaan tilanteeseen. Nämä luovat opittuja toimintamalleja, jotka juurtuvat syvälle mieleen.
Tunnelukot ja niiden myötä opitut toimintamallit usein siirtyvät vanhemmilta lapsille. Ei ole edes mahdollista täysin välttää tunnelukkojen siirtymistä eteenpäin - niitä voi toki lieventää, jos tiedostaa omat tunnelukkonsa ja sen, mikä on "oikein" tai miten aikuinen ihminen realistisesti käyttäytyisi. Tunnelukot ovat monimutkaisia lapsuudessa opittuja malleja, kuinka tunnemme, käyttäydymme tai reagoimme. Ne ovat haitallisia aikuisiällä, sillä meissä aktivoituu ne lapsuuden tunteet ja toimimme niin kuin aiemmin olemme oppineet selviytymään, joko välttelemään, hyökkäämään tai antautumaan.
Riittämättömyys usein kumpuaa vaativuudesta itseä kohtaan. Mikään ei riitä, pitää tehdä sitä, tätä ja tuota. Jos jokin ei mene, kuten ajattelit, olet tyytymätön itseesi ja saatat rankaista itseäsi siitä. Vaativan ihmisen on vaikea rentoutua tai antaa asioiden mennä omalla painollaan, sillä aina on jotakin tavoiteltavaa tai suoritettavaa. Tavoitteiden saavuttaminen ei välttämättä tuota sinulle mielihyvää ja saavutukset saattavat tuntua tyhjiltä, sillä seuraava tehtävä on jo mielessä.
Tunnistan itseni liiankin hyvin tästä kuvauksesta. En valehtele, olen vaativa. Sekä itseäni, että muita kohtaan. Tunnelukon tiedostaminen kuitenkin on yksi ensimmäinen askel parempaan minään.
Usein puhutaan tunnelukoista negatiivisesti. Kuten kirjoitin aikaisemmin blogitekstissäni, vaativuuteni heijastuu myös muihin. Onko se välttämättä huono asia? Pusken muita eteenpäin saavuttamaan sen, mitä he oikeasti haluavat. Pusken myös itseäni pääsemään parempiin tuloksiin ja menemään elämässä eteenpäin.
Ilman vaativuutta moni asia jäisi kokematta. Mutta rajojen tiedostaminen on tärkää, kuten kirjoittelin "Kumpuaako itsensä kehittäminen ulkoisista vai sisäisistä tekijöistä?" -tekstissä. Sillä on häilyvä raja, että tiedostanko, milloin mennään suorittamisen puolelle ja milloin haluan jotakin oikeasti. 'Ei'n sanominen voi joskus myös kääntyä aiemmin mainittuun välttelemisen keinoon. Asioiden ja tunteiden poissulkeminen mielestä on hyvä tapa, mutta myös se on vahingollinen aikuisiällä.
Suoritatko 100-lasissa, jonka jälkeen katsot sarjoja 100-lasissa?
Puhun nyt eräänlaisesta päänsisäisestä On/Off -nappulasta. Rentoutuminenkin voi olla suorittamista - etenkin, jos Off-nappi on ainut keino päästä vaativista ajatuksista eroon. Vältteleminen, hyökkääminen tai antautuminen ovat selviytymiskeinoja, joista valitsemme sen opitun tavan toimia. Näiden keinojen liiallinen käyttö aikuisiällä voi aiheuttaa ongelmia, sillä ne estävät omien tarpeiden kohtaamista.
Riittämättömyyden tunteiden vältteleminen on opittu tapa suojautua haavoittavissa tilanteissa, sillä on helpompi käsitellä pettymyksiä kohdistamalla se itseen. "Vika on minussa" - "Minun tulee yrittää toimia paremmin" - "En voi vaikuttaa muihin". Tosiasiassa vaativasta sisäisestä puheesta tulisi pyrkiä luopumaan, ja kohdata surut tai pelot, jotka kumpuavat lapsuudesta. Itselleen tulisi myös oppia puhumaan lempeämmin. Kun sinulla on riittävän turvallinen olo kohdataksesi haavoittavia tuntemuksia, selviytymiskeinoja ei tarvitse käyttää niin usein.
Duunitorin kirjoituksessa annettiin kuusi vinkkiä itseruoskinnan lopettamiseen etenkin työpaikalla:
1. Tunnista, mistä riittämättömyyden tunne kumpuaa
1. Tunnista, mistä riittämättömyyden tunne kumpuaa
2. Älä vertaa itseäsi muihin
3. Määrittele arvosi ja toimi niiden mukaan
4. Tunnusta omat rajasi
5. Vähennä työhön käyttämääsi aikaa
6. Älä tee työstä koko identiteettiäsi
Kirjasuositus: Riittävän hyvä - Aurora Airaskorpi
Jos haluat testata omat tunnelukkosi, voit tehdä sen täällä: https://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Lähteitä:
- https://hidastaelamaa.fi/2018/11/kolme-syyta-miksi-olo-tuntuu-riittamattomalta/#7ec88d37
- https://www.tunnelukkosi.fi/kuvaus.htm
- https://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm#Label10
- https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tunnelukkojen_omahoito/Pages/tunnelukot_ja_niiden_tunnistaminen.aspx
- https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tunnelukkojen_omahoito/Pages/moodit_ja_niiden_kanssa_tyoskentely.aspx
- https://duunitori.fi/tyoelama/riittamattomyys-armollisuus
Kyllä sinä riität! ♡
Ida
Kommentit
Lähetä kommentti
Moikka! Kiva, jos ehdit kommentoida :)