Mitä voit oppia tarkastelemalla motiivejasi?

Nyt kun on mennyt lähes neljä viikkoa uudessa HR-koordinaattorin työtehtävässä, on hyvä palata vajaa kuukausi sitten suorittamani verkkokurssin tuloksiin. Kyseessä oli Reissin motivaatioteoriaan perustuva verkkokurssi "Mikä minua motivoi?". Tämän motivaatioteorian mukaan motiivialueita on yhteensä 16 ja jokaisen motivaatioprofiili on erilainen/yksilöllinen. Useat motiivit vaikuttavat toisiinsa eikä niitä voi siis täysin erotella toisistaan. Yksi merkittävimmistä on mielenrauhan motiivi, jossa yhdistyvät useammat tarpeet, kuten vaikka minulla järjestyksen tarpeen täyttyminen vaikuttaa suuresti mielenrauhan tarpeen täyttymiseen. 

Olen aiemmin suorittanut monia erilaisia testejä ja kyselyitä, jotka arvioivat asenteita, motiiveja ja soveltuvuutta esimerkiksi johonkin työtehtävään. Näitä testejä olivat mm. 16Personalities, DISC, WOPI, THOMAS-analyysi ja VIA-kysely, ja ne kuvasivat yllättävän hyvin persoonallisuuttani. Etenkin laajemmat kyselyt. Kuitenkin tämän motivaatioverkkokurssin avulla pääsin syväsukeltamaan motiivien maailmaan ja ymmärtämään, miten eri motiivit tekevät meistä erilaisia ja miten tätä tietoa voi jatkossa hyödyntää.

Mikäli haluat suorittaa oman motivaatioprofiilisi tai tutustua omiin motiivialueisiisi suorittamalla saman verkkokurssin kuin minä, niin ota yhteyttä Shani Livsoniin tai lue lisää osoitteesta www.bapersonnel.fi.

Omien motiivien ja tarpeiden ymmärtäminen

Motiivien ja tarpeiden ymmärtämisen avulla pystyt suunnittelemaan paremmin, kuinka saavutat tavoitteesi. Pidät myös itsesi tyytyväisenä, mikäli tunnistat ja osaat täyttää omat perustarpeesi. 

Arvostan tiettyjä omia tapoja tehdä asioita tosi paljon, mutta välillä olen jopa kateellinen niille ihmisille, jotka osaavat ns. heittää hanskat nurkkaan. Olen työstänyt nyt noin 7-8 kk omia toiminta- ja ajattelutapojani näissä asioissa kirjoittamalla tätä blogia, käymällä terapiassa ja kyseenalaistamalla arjen valintojani.

Olen kokenut syksyn ajan voimakasta turbulenssia työrintamalla ja minun on pitänyt valita itselleni motivaatioitani vastaava työpaikka. Uravalinnassa motiivien tunnistamisesta on ehdottomasti hyötyä, mutta myös sosiaalisessa kanssakäymisessä: miellyttämisen ja hyväksynnän haun lopettaminen esimerkiksi.

Tiimin motiivien ja tarpeiden ymmärtäminen

Ymmärtämällä yksilölliset motiivit ja tarpeet pystytään hitsaamaan yhteistyötä paremmin yhteen, kun jokainen tiedostaa toistensa vahvuudet ja tarpeet töissä. Myös yritys menestyy, kun jokaisen työntekijän potentiaali on hyödynnetty oikein. On tärkeää tiedostaa yksilöiden vastuut töissä ja pitää olla luottamusta, että tietyt asiat hoituvat. Mitä läpinäkyvämmin esihenkilön tai kollegojen kanssa saa keskusteltua, sitä paremmin opimme ymmärtämään toistemme motiivialueita ja pystymme hyödyntämään sitä esimerkiksi kasvattamalla työn tehokkuutta. Aiemmassa työsuhteessani esihenkilöni huomasi vasta ns. pakon kautta, kuinka hyvin pystyin etätyössä esimerkiksi toimimaan ja miten paljon sain tulosta aikaan.

Self hugging oli itselleni uusi käsite, mutta lyhyesti se kuvaa omien tarpeiden yliarvostamista. Self hugging on varmasti yleistä työyhteisöissä, kun yksi ihminen (esim. myynti) haluaa hoitaa asiat X ja Y ensin, kun taas toiselle (esim. markkinointi) on tärkeää hoitaa ensin B ja Ö. Jokainen haluaa edetä työtehtävissään ja saada vastauksia. Prosessin kuvaaminen voisi olla yksi ratkaisu, sillä tuolloin jokainen tiedostaa, mitä tehdään ensin ja mihin sitten seuraavaksi keskitytään. On tärkeää pitää yllä avointa vuorovaikutusta, jolloin saadaan myös toisten arvot tietoon.

Miten onnellisuus ja tyytyväisyys liittyy motiiveihin?

Taitaa olla itsestään selvä kysymys. Perustarpeet ovat kehittyneet ajan saatossa ja niiden tarpeiden voimakkuudet vaihtelevat elämän aikana paljon. Nämä perustarpeet tyydyttyessään tuovat tyytyväisyyden tunteen ja onnellisuuden tunteen, sillä jokainen meistä tavoittelee tarpeidensa tyydytystä (ihmisen luonne). 

Pakko myöntää, että en koe olevani tarpeeksi onnellinen. Olen kyllä kiitollinen, mutta minulla on vielä matkaa täydellisen onnellisuuden kokemiseen. Tällä hetkellä omat perustarpeeni eivät täyty 100 %, joten en millään voikaan olla 100 % onnellinen. (Huomaa täydellisyyden tavoittelu 😉) Nämä arvot ja motiivit on hyvä lähtökohta työstää itseään onnellisemmaksi tiedostamalla myös, että kaikkia tarpeita ei ole aina mahdollista täyttää heti ja niille täytyisi löytää toisia keinoja täydentyä. 

Haasteita onnellisuudessa?

Tarpeet ovat toistuvia ja onnellisena pysyminen tarkoittaa, että nuo toistuvat tarpeet tulisi tyydyttyä joka kerta. Mutta kuten mainittu, elämäntilanteet vaikuttavat tarpeiden täyttymiseen, mutta myös niiden voimakkuuteen, eikä takuuta niiden jatkuvasta täyttymisestä ole. Mielenrauhan tarpeen tyydyttämiseksi kaikki ns. stabiilit asiat olisi hyvä “säätää” mahdollisimman pysyväksi. Esimerkiksi hyvä työ tai onnellinen parisuhde, jossa arvot kohtaavat ja tarpeet tyydyttyvät. Nämä ovat suht pysyviä olosuhteita, jotka edistävät tarpeiden tyydyttymistä pidemmällä ajalla.

Miten voittaa haasteet?

• Tiedostamalla omat perustarpeesi ja haasteesi > itsetuntemus
• Keskustelemalla asiasta / tuomalla omia arvojasi ja tarpeitasi esille (työ/parisuhde/perhe)
• Tekemällä valintoja omien tarpeidesi mukaan
• Kehittämällä itseäsi niin, että elät omien arvojesi mukaista elämää

Mitkä ovat nämä 16 motiivia ja kuinka ne näkyvät minulla?

1. Vallan tarve on todennäköisesti hieman korkeampi kuin matalampi, mutta on tasapuolista tietyissä asioissa. Vallan tarve näkyy niin parisuhteessa kuin työelämässäkin. Pyrin kontrolloimaan ja ainakin vaikuttamaan asioiden kulkuun, tekemään päätöksiä, vaikkakin yhteisen hyvän eteen ja parisuhteestakin otan paljon vastuuta.

2. Riippumattomuuden tarve on taas matalampi kuin korkeampi, sillä yhteistyö ja muiden ihmisten läsnäolo on minulle erittäin tärkeää. Riippumattomuuden matala tarve näkyy siinä, etten pidä yksinolosta ja soitan esim. lenkilläkin ihmisille, jotta ns. hyödynnän sen ajan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Myös työelämässä pidän tiimityöstä, enkä mielellään ole yksinäinen yrittäjä.

3. Uteliaisuuden tarve on matala eli otan hommat haltuun helposti ja lähden tekemään ja kokeilemaan. Sovellan mielelläni ja ryhdyn hommiin enkä niinkään koe tarvetta opetella ensin teoriaa sanasta sanaan, jotta voisin toimia.

4. Hyväksynnän tarve on korkea. Haen hyväksyntää ja arvostusta palautteen muodossa, esim. positiivisilla sanoilla niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässäkin. Huomaan tavoittelevani täydellisyyttä ja myös välillä epävarmuus saattaa nostaa päätään, jos en tiedä, miten edistyn.

5. Järjestyksen tarve työelämässä on korkea, mutta matalampi henkilökohtaisessa elämässä. Järjestyksen korkeampi tarve näkyy työelämässä järjestelmällisyytenä, suunnitelmallisuutena, organisoimisena ja ennakointia, kun taas matalampi tarve henkilökohtaisessa elämässä spontaaniutena ja joustavuutena. Myöskään kotona ei sotku ja epäjärjestys haittaa.

6. Keräämisen/säilyttämisen tarve on matalampi kuin korkeampi. Keräämisen matala tarve näkyy ajankäytön haaskaamisena (muiden auttaminen), uuden tavaran ostaminen rikkinäisen tilalle (tuhlailu), mutta kuitenkin tavaroista luopuminen on vaikeahkoa, eli osittain myös korkea tarve tietyissä asioissa näkyy.

7. Kunnian tarve on hieman matalampi kuin korkeampi ja se näkyy esim. tavoitehakuisuutena ja opportunistisuutena, mutta tarvittaessa säännöissä joustamisena.

8. Idealismin tarve on korkeampi kuin matalampi, esim. murehdin helposti muiden asioista, muiden tarpeet menevät omieni edelle, haluan, että kaikilla on hyvä olla jne.

9. Sosiaalisten kontaktien tarve on korkea. En mielelläni ole yksin, vaan saan energiaa muista ja verkostoidun mielelläni.

10. Perheen tarve on korkea. Olen taipuvainen huolehtimaan muista ja perhe on minulle tärkeä. Kuitenkin sosiaalisten kontaktien tarve menee tällä hetkellä perhetarpeen edelle esimerkiksi työpippalot tai ystävien näkeminen kun ei ole vielä omia lapsia.

11. Statuksen tarve on matala. Pyrin tasavertaisuuteen eikä näin ollen hienoilla autoilla ja muilla vastaavilla materiaaleilla ole niin suurta merkitystä. 

12. Voittamisen/koston tarve on todennäköisesti suurimmaksi osaksi matala, mutta työssä hieman korkeampi. Voittamisen/koston tarve näkyy oikeudenmukaisuuden hakemisena sekä ajoittaisena draivina töissä viedä asioita eteenpäin ja ns. “voittaa” asian kanssa kamppailu. Myös itseäni vastaan koen suurempaa tarvetta “voittaa”. Konfliktien vältteleminen on toisaalta myös minulle hyvin ominaista.

13. Esteettisyyden tarve on ehkä useammin korkeampi kuin matalampi. Esteettisyys näkyy esim. sisustuksen harmonian ihannoimisessa, intohimojen ja aistillisuuksien kautta, mutta toisaalta olen myös välillä enemmän käytännöllisyyden puolella.

14. Syömisen tarve on korkeahko. Syömisen tarve on korkea, sillä nautin ruokailusta paljon (esim. ravintolassa käynti) ja välillä myös ruoanlaitosta. Toisaalta sairaanhoitajan ammatissa olen myös joutunut madaltamaan tätä tarvetta ja sopeutumaan tarvittaessa.

15. Fyysisen aktiivisuuden tarve on matala. Olen enemmän mukavuudenhaluinen, rentoudun löhöämällä ja tv:tä katsomalla ja liikun pääasiassa terveydellisistä syistä.

16. Mielenrauhan tarve vaihtelee. Luulen sen olevan kuitenkin hiukan korkeampi kuin matalampi. Tiedostan erilaiset riskit muutoksissa, mutta olen silti muutosmyönteinen. Pyrin ennakoimaan ja tiedostamaan ne riskit suunnitelmallisuuden kautta (järjestyksen tarve). Olen spontaanimpi erityisesti vapaa-ajalla, ja näin ollen seikkailunhalu ja haasteet henkilökohtaisessa elämässä kielisivät matalammasta mielenrauhan tarpeesta.

Tasapuolisia motiiveja intensiteetiltään ovat minulle ne, joissa oli sekä matalan ja korkean tarpeen piirteitä. Tärkeimmät tarvealueet ovat itselleni korkean tarpeen motiiveja:

• hyväksynnän tarve > tarvitsen palautetta tietääkseni, että edistyn hyvin ja etten muutu epävarmaksi, etsin sosiaalista hyväksyntää ja usein siksi miellytän muita
• sosiaalisten kontaktien tarve > saan energiaa muista, en koe yksinoloa miellyttäväksi, korona-aikana tämä on näkynyt säännöllisenä soitteluna ystäville ja perheelle
• perheen tarve > läheisyys, perhekeskeisyys, huolehtimistaipumus, olen pitänyt paljon yhteyttä perheeseeni ja saan usein myös siksi itselleni huolia, jos kaikki ei ole hyvin ja tämä tietty vaikuttaa omaan mielenrauhaani
• syömisen tarve > nautintoa ruuasta, mauista, sosiaalisesta syömisestä
• järjestyksen tarve > erityisesti työelämässä asioiden “pitää mennä tietyllä tavalla” ennakoiden ja suunnitelmallisesti, näkyy myös oman ja kumppanin elämän ohjaamisena, varsinainen fyys. järjestys esim. vaatteiden paikat tmv. eivät ole niin tärkeitä kuin abstraktien asioiden järjestäminen

Miten tarvealueeni täyttyvät? 

Itselläni parhaiten täyttyy varmaankin sosiaalisten kontaktien tarve, sillä olen itse siinä niin aktiivinen. Sosiaalisten kontaktien tarve toteutuu työssä paremmin kuin vapaa-aikana, sillä vaikkei toimistolla tehdäkään töitä joka päivä, tulee kontaktien kanssa yhteydessä oltua päivän aikana myös etänä. Korona on vaikuttanut kuitenkin sosiaalisten kontaktien tarpeen täyttymiseen mm. ihmisten näkemisen osalta, minkä vuoksi puutteita on ihmisten läsnäolossa ja läheisyydessä. Muissa korkean tarpeen motiiveissa on ns. parantamisen varaa ja hyväksynnän tai järjestyksen tarve ei yleensä ihan täyty.

Hyväksynnän tarpeen täyttymisen osalta koen puutetta, sillä omat kriteerini ovat hyvin korkealla, sillä olen vaativa itseäni(, mutta myös muita) kohtaan. Hyväksynnän tarpeen osalta toivon saavani jatkossa palautetta riittävästi edistymisestäni mm. työelämässä. Vapaa-aikana/lähipiirissä koen jonkin verran riittämättömyyttä, sillä minulla itselläni on niin suuret kriteerit. Myös keskusteleminen asiasta auttaa toista tiedostamaan tämän suuren tarpeen.

Myöskään järjestyksen tarve ei aina toteudu, sillä asiat eivät aina mene niin kuin olin suunniteltu (life happened). Järjestyksen tarve kotona on mielestäni suht hyvin toteutunut omalta osalta, mutta perheen osalta ei ole mahdollista aina vaikuttaa tietenkään toisten tekemisiin ja näin ollen ei aina toteudu 100 %. Spontaaniutta myös tarvitsen ja sen tarve ei täysin täyty perheen/lähipiirin osalta. Järjestyksen tarve työssä edellyttää hyvää organisointia ja suunnittelua. Tällä hetkellä työssä vallitsee epäjärjestys, sillä työn aloitukseen liittyy aina epäjärjestystä ja vaatii aikaa tottua uuteen ja hahmottaa kokonaisuuksia. 

Tällä hetkellä vapaa-aikana olen pystynyt suht hyvin toteuttamaan syömisen tarvetta tekemällä erilaisia ruokia ja nauttimalla ruoanlaitosta, mutta ravintolaan ei ole pystynyt menemään niin usein kuin mieli tekisi. Syömisen tarve ei täyty toiveideni mukaisesti töissä. Lounastauot ovat usein nopeita ja "pakollisia" työkiireiden vuoksi. Tähän avuksi kannattaa ehdottomasti ottaa säännölliset lounaskalenterivaraukset. Perheessä/lähipiirissä syömisen tarve on hyvin tyydyttynyt, sillä kumppanini kanssa syömme ateriat yhdessä ja saan samalla nautintoa sosiaalisista kontakteista/perheestä.

Perheen tarpeen olen viimeaikoina saanut hyvin toteutettua vapaa-ajalla, sillä joululomalla näimme perhettämme ja olemme olleet säännöllisesti yhteydessä. Toisaalta olemme puolisoni kanssa olleet jonkin verran poissaolevampia työkiireiden vuoksi, mutta kuitenkin läsnä, joten periaatteessa “työssä” perheen tarve on vaikeampi toteuttaa.

Omasta mielestäni matalampien tarpeiden täyttäminen on helpompaa, sillä ne eivät ole niin tärkeitä. Mutta koska esim. keräämisen tarve on matalampi ja helposti haaskaan omaa aikaani mm. muiden auttamiseen (idealismi/perhe/status), vie se omalta palautumiselta aikaa ja energiaa. “Kohtuus kaikessa!” voisi olla uusi mottoni. 

Fyysisen aktiivisuuden sekä uteliaisuuden tarpeet ovat matalat ja nykyisessä elämässäni ne tyydyttyvät helpommin. Ei ole siis viikonloppuna pakko lähteä 10 km lenkille (paitsi koiran vuoksi säännöllinen lenkkeily) ja mieluummin teen asioita kuin tutkin kaikki teoriat ensin. Työssä on vaikeampi elää matalan uteliaisuuden tarpeen mukaan.

Miten tästä eteenpäin?

Tiedostaminen ja tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti omien arvojen mukaisia valintoja ja arvojesi mukaista elämää. Tee rohkeasti valintoja omien tarpeidesi mukaisesti, mutta yritä tunnistaa myös haitalliset toimintamallisi. Jatketaan tällä kehittämisen tiellä - yhdessä!