Tämä kysymys nousi esille itse asiassa toissapäiväisessä työhaastattelussa. Ja kyllä, olen saanut kolme haastattelukutsua parin viikon aikana! Olen superhyperdyperinnoissani, sillä tehtävät ovat juurikin tuonne HR-puolelle painottuvia, mitä toivoin löytäväni. Vaikka korona sotki jonkin verran työnhakua ja markkinoilla on kieltämättä ollut x100000 hakijaa enemmän, niin nyt on alkanut uusi chapteri. Paikkoja on löytynyt enemmän kuin voisi toivoa. Ja hakemuksia tässä onkin saanut itse hakata 💪
Pitäisikö olla oma itsensä?
Tätä olen miettinyt paljon, kun työpaikalla on esim. varoiteltu ottamasta yhteyttä henkilöön x tähän kellonaikaan tai kehoitettu olemaan kysymättä ns. turhia asioita. Toimimalla itselleni uskollisella tavalla, eli olemalla pirteä, emojeita käyttävä, ystävällinen oma itseni, ei minun ole tarvinnut "pelätä" toisten reaktioita.
Ennakkoluulot ja niiden istuttaminen toisten mieleen on vaarallista. Tietysti ihmiset ovat erilaisia, reagoivat eri tavalla ja työkaverit saattavat uskoa voivansa auttaa varoittelemalla vääränlaisesta lähestymistavasta. Mutta eikös jokaisen kannattaisi tehdä ns. omat tulkintansa ja mahdollisesti virheensä?
Olen saanut paljon positiivista palautetta viestintätyylistäni, välittömyydestä (ei välinpitämättömyydestä vaan täysin vastakohdasta), tehokkuudesta ja kommunikoinnin selkeydestä. Vaikka on varoiteltu. Olen siitä huolimatta laittanut viestiä ja kysynyt "tyhmiä", koska tyhmempää on jättää kysymättä. Tämänhän kai jokainen tietää. 😏
Jos joskus en ole saanut vastausta takaisin kysymykseeni, tai paluuviestinä on tullut tyly vastaus, niin maailma ei ole siihen kaatunut. Silloin se seuraava merkitsevä askel on meidän tapamme reagoida tuohon vastaukseen.
Jättääkkö "huomiotta" eli jatkatko viestimistä samaan tapaan vai muutatko toimintaasi / viestintätapaasi?
Oma mielipide tähän on, että ole oma itsesi, mutta kehity. Opettele kommunikoimaan selkeämmin, opettele tilannetajua, opettele ymmärtämään muiden viestintätyylejä. Näin kehityt paremmaksi versioksi itsestäsi, mutta voit silti olla oma itsesi!
Pitäisikö olla oma itsensä?
Tätä olen miettinyt paljon, kun työpaikalla on esim. varoiteltu ottamasta yhteyttä henkilöön x tähän kellonaikaan tai kehoitettu olemaan kysymättä ns. turhia asioita. Toimimalla itselleni uskollisella tavalla, eli olemalla pirteä, emojeita käyttävä, ystävällinen oma itseni, ei minun ole tarvinnut "pelätä" toisten reaktioita.
Ennakkoluulot ja niiden istuttaminen toisten mieleen on vaarallista. Tietysti ihmiset ovat erilaisia, reagoivat eri tavalla ja työkaverit saattavat uskoa voivansa auttaa varoittelemalla vääränlaisesta lähestymistavasta. Mutta eikös jokaisen kannattaisi tehdä ns. omat tulkintansa ja mahdollisesti virheensä?
Olen saanut paljon positiivista palautetta viestintätyylistäni, välittömyydestä (ei välinpitämättömyydestä vaan täysin vastakohdasta), tehokkuudesta ja kommunikoinnin selkeydestä. Vaikka on varoiteltu. Olen siitä huolimatta laittanut viestiä ja kysynyt "tyhmiä", koska tyhmempää on jättää kysymättä. Tämänhän kai jokainen tietää. 😏
Jos joskus en ole saanut vastausta takaisin kysymykseeni, tai paluuviestinä on tullut tyly vastaus, niin maailma ei ole siihen kaatunut. Silloin se seuraava merkitsevä askel on meidän tapamme reagoida tuohon vastaukseen.
Jättääkkö "huomiotta" eli jatkatko viestimistä samaan tapaan vai muutatko toimintaasi / viestintätapaasi?
Oma mielipide tähän on, että ole oma itsesi, mutta kehity. Opettele kommunikoimaan selkeämmin, opettele tilannetajua, opettele ymmärtämään muiden viestintätyylejä. Näin kehityt paremmaksi versioksi itsestäsi, mutta voit silti olla oma itsesi!
Kommentit
Lähetä kommentti
Moikka! Kiva, jos ehdit kommentoida :)