Tradenomi / sairaanhoitaja -urapolkua hahmottamassa

Enpä olisi uskonut, että kirjoittamisesta on kulunut jo yli kaksi kuukautta. Ajattelin aina kirjoittavani edes kerran viikossa. Toisaalta nyt on paljon kerrottavaa :) Mitä opin lokakuun jälkeen? Viimeisimmässä kirjoituksessa lokakuussa olin ollut juuri haastattelussa palvelusuunnittelijan paikkaan HUS Asvialle ja minulle tarjottiin lyhyttä määräaikaista sijaisuutta. Työtehtävät kuulostivat juuri siltä, mitä sillä hetkellä halusin: päivittäisjohtamista palveluesimiehen työparina, ongelmanratkaisua, viestintää, perehdyttämistä ja rekrytointia... työnkuva oli erittäin laaja. Aloitin työt heti marraskuun alussa. Opin itsestäni paljon tässä työroolissa. Selvisin mielestäni (ja ilmeisesti saamani työtodistuksen mukaan myös esimieheni mielestä) oikein hyvin tehtävistä, mutta lähes 70 sihteerin johtaminen ei antanut mahdollisuutta arvojeni mukaiseen johtamiseen. Siihen, että voin paneutua jokaisen työntekijän tilanteeseen, miettiä mitä juuri hän nyt tarvitsee onnistuakseen työssään mahdollisim

Olo on kiitollinen kuin pienellä oravalla ja sopi todella hyvin tähän hetkeen nuo tänään kuulemani uutiset. Mutta voisin tässä vaiheessa kertoa viime viikosta. Yrittäjyyttä, valmennusta, koulutusta ja haastattelua Viime viikko oli erittäin kiireinen. Pääsin valmistelemaan oman valmennukseni tai työpajani osana erään työpaikan haastattelukierrosta. Voin kertoa, että opin enemmän käytännöntaitoja tämän kautta kuin jos olisin lukenut valmennusten pitämisestä tai katsonut asiasta webinaarin. Valitettavasti tuossa yrityksessä valmentajaurani ei ainakaan vielä startannut, mutta pääsin kuitenkin toteuttamaan osan unelmastani ja valmentamaan supermielenkiintoisesta aiheesta: Kuinka kasvattaa tuottavuutta voimavarakeskeisen suunnittelun ja positiivisen viestinnän avulla? Tutkimustietoon nojautuen sekä harjoituksia hyödyntäen voisin sanoa, että saimme kokonaisuudessaan kaikki uutta tietoa ja työkaluja työyhteisön ilmapiirin sekä tuottavuuden parantamiseen. Myönteisyydellä on suuri merkitys ilmap

Luin vielä eilen illalla hyvän LinkedIn-postauksen vahvuuksista, jonka kautta päädyin tekemään 96-osaisen VIA-kyselyn. Kysymyksiin pystyi vastaamaan nopeasti monivalinnan kautta. Tuo kysely määritteli sitten 24 vahvuudesta viisi tärkeintä, minulle "ominaisinta" vahvuutta, viisi vähiten tärkeää sekä loput "keskitärkeät" vahvuudet. Tässä ei kuitenkaan puhuta heikkouksista. Jännä nähdä, että tämä VIA-kysely, kuten myös 16 personalities -kysely toi samoja vahvuuksia esille. Pakkohan se on alkaa näihin uskomaan 😘 Alla on lueteltu mun TOP5-vahvuudet, joista en voisi olla lainkaan eri mieltä. Nämä ovat itselleni myös tärkeitä arvoja elämässä, ja luonnollisesti se näkyy tavassani toimia. TOP5-VAHVUUDET VIA-KYSELYN MUKAAN: 1️⃣ Kindness 2️⃣ Leadership 3️⃣ Humor 4️⃣ Teamwork 5️⃣ Honesty 1. "KINDNESS / HUMANITY Doing favors and good deeds for others; helping them; taking care of them." Onko olemassa tämän parempaa vahvuutta? Pakko vähän kerskua. Maailmassa on niin pa

Olen käynyt nyt parissakin haastattelussa ja tuntuu, että aina opin itsestäni jotakin uutta. On se oppi sitten vahvuuksieni esille tuomisesta, omista motivaation lähteistä tai vaikkapa erilaisista rekrytointitavoista. Pääsin tänään ensimmäistä kertaa osallistumaan myös soveltuvuusarviointiin osana rekryprosessia. Kaikista mielenkiintoisinta noissa arvioinneissa on, että sinun tulee valita itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi ja sitten vähiten kuvaava adjektiivi samoista tarjolla olevista sanoista. Koska kuvaavat sanat eivät välttämättä täysin poissulje toisiaan, saatat helposti vastata vain oman tulkintasi/mielikuvasi perusteella ensimmäisen mieleesi tulevan adjektiivin. Todellisuudessa työkaverit voisivat sanoa täysin päinvastoin. Esimerkiksi kuinka valitset adjektiiveista lempeä, ystävällinen, myöntyväinen ja huomaavainen ns. oikean (vaikkei oikeita ja vääriä vastauksia olekaan), joka kuvastaa sinua eniten ja mikä taas vähiten ? Jos olet eniten lempeä, mutta vähiten huomaavainen, ja

Tämä kysymys nousi esille itse asiassa toissapäiväisessä työhaastattelussa. Ja kyllä, olen saanut kolme haastattelukutsua parin viikon aikana! Olen superhyperdyperinnoissani, sillä tehtävät ovat juurikin tuonne HR-puolelle painottuvia, mitä toivoin löytäväni. Vaikka korona sotki jonkin verran työnhakua ja markkinoilla on kieltämättä ollut x100000 hakijaa enemmän, niin nyt on alkanut uusi chapteri. Paikkoja on löytynyt enemmän kuin voisi toivoa. Ja hakemuksia tässä onkin saanut itse hakata 💪 Pitäisikö olla oma itsensä? Tätä olen miettinyt paljon, kun työpaikalla on esim. varoiteltu ottamasta yhteyttä henkilöön x tähän kellonaikaan tai kehoitettu olemaan kysymättä ns. turhia asioita. Toimimalla itselleni uskollisella tavalla, eli olemalla pirteä, emojeita käyttävä, ystävällinen oma itseni, ei minun ole tarvinnut "pelätä" toisten reaktioita. Ennakkoluulot ja niiden istuttaminen toisten mieleen on vaarallista. Tietysti ihmiset ovat erilaisia, reagoivat eri tavalla ja työkaverit

Keväällä korona esti kirjastosta kirjojen lainaamisen - e-kirjoja ei ollut saatavissa ja nyt sitten, kun kirjastot vielä olisivat auki, niin ei sieltä kaikkea löydy. En jaksaisi tuijotella näytön kautta kurssikirjoja, koska en saa itseäni kunnolla tarttumaan lukemiseen. Että jos jollain on tähän vinkkiä (miten tehdä näyttölukemisesta miellyttävämpää), niin saa kertoa. Viimeistelin viisi tieteellistä artikkelia Työhyvinvoinnin johtaminen -kurssiin pari päivää sitten ja olin innoissani tulostetuista, helppolukuisista ja mielenkiintoisista teksteistä. Ja siitä, että pääsen työstämään vihdoin raporttiani. Sitten selvisi, että kurssikirjallisuuteen kuuluu vielä kolme isoa opusta. En tiedä, miksen löytänyt niitä aiemmin, mutta näistä sitten aloittelenkin seuraavaksi 😁 Raportissa tulee pohtia mm. näitä aiheita: "Mitä työhyvinvointi tarkoittaa eri tasoilla, mitkä tekijät vaikuttavat työhyvinvointiin ja millaisena työhyvinvointi näyttäytyy eri näkökulmista tarkasteltuna?" sekä "

Kannattaako multitaskaaminen? Multitaskaus on jäämässä arvostettuna ominaisuutena pikkuhiljaa pois, etenkin kun aletaan tiedostamaan sen suden kuopat. Mikäli olette kuulleet monotaskauksesta, niin sitä tulisi ihannoida enemmän. Taito keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja tuottaa laadukasta jälkeä on monotaskaajan paras valttikortti. En kuitenkaan itse multitaskaajana sulje pois laadukkaan työn jälkeä, mikäli ajanhallinta ja priorisointi hoituu. Asioiden sohiminen (lue: asian 1 työstäminen vähän aikaa, keskeytys, asian 2 työstäminen vähän aikaa, keskeytys jne) ei takaa parasta tulosta ja kuormittaa työntekijää, sillä joka kerta keskittymisen herpaantuessa asiaan takaisin syventyminen vie paljon aikaa. Tästäkin syystä on erittäin tärkeää taata työntekijän keskittymisrauha. Onnistutko priorisoimaan ja hallitsemaan aikaa multitaskauksessasi? Ajanhallintaa ja priorisointia , kun voi opetella - tärkeää niin vapaa-ajalla kuin työssäkin (puhumattakaan niiden yhdistämisestä). Aloita lukemalla

Riittämättömyys on pirullinen tauti. Se iskee silloin, kun olet heikoimmillasi. Jos annat sille pikkusormen, se vie myös muut sormet ja kämmenen ja käsivarren ja itse asiassa nielaisee koko raajan. Eevi Minkkinen kertoo blogissaan riittämättömyyden tunteesta, ja siitä kuinka se on syntynyt. Riittämättömyys kumpuaa usein lapsuuden tunnekokemuksista, jolloin on mahdollisesti asetettu epärealistisia vaatimuksia, kontrolloitu tai syyllistetty. Nämä eivät tietenkään tarkoita, että lapsuuden koti olisi läpeensä paha.  Vaativuus itseään kohtaan saattaa syntyä myös ns. positiivisista lapsuuden ajan vaatimuksista. Ole reipas  tai muista olla ahkera tai mitä tahansa muuta, jossa kehotetaan olemaan jotakin, johon sinun pitää yltää. Myös vanhempien reagointi lapsen tunteisiin vaikuttaa syntyviin tunnelukkoihin. Mikäli huonon arvosanan saatuasi sinuun ollaan pettyneitä, voi se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, ilman, että niin sanotaan ääneen. Lapsuudessa aivot kehittyvät hurjaa  vauhtia, jollo

"You're never going to feel like changing. Stop waiting for a perfect time." (Mel Robbins) Meidän on helppo noudattaa tuttuja rutiineja, esim. työpäivän jälkeen televisio auki ja sohvalle. Mitä jos saisimme muutettua tuon rutiinin niin, että aina työpäivän jälkeen lähtisimmekin 15 minuutin kävelylenkille? Jo kahden viikon toisto alkaa muuttamaan asioita rutiineiksi. Rutiinithan on määritelty vakiintuneen kaavan mukaan sujuviksi, mekaanisiksi tottumuksiksi ( Lähde ). Rutiineja toteutetaan ikään kuin automaattisesti, autopilotti päällä. Oletko joskus havahtunut esimerkiksi autoa ajaessa olevasikin jo paikassa B? Auton ajaminen on niin rutinoitua, että aivomme saattavat "sammahtaa" hetkeksi. Ne tietävät jo, miten tässä tilanteessa tulee toimia. Tai toinen esimerkki - suihkussa käynti. Aika usein suihkussa käyminenkin menee täysin samalla kaavalla. Tai se, millä tavalla peset tukan. Mietipä hetki, miten moni asia elämässäsi on rutinoitunut. Miksi asioiden aloittamin

Oletko joskus miettinyt kumpi työpaikka on parempi tai mitkä ovat tarpeeksi päteviä syitä työpaikan vaihtamiselle? Itse koen, että työn tekeminen tulee olla merkityksellistä ja siitä pitää nauttia. Monet ovat sanoneet minulle, että "sehän on vain työtä" tai että "työtä tehdään vain palkan vuoksi". Tämä näkökulma sopii varmasti joillekin, mutta ei minulle. Vietämme elämästämme niin suuren osan tekemällä töitä, että olisi sääli tehdä jotakin sellaista, josta ei saa nautintoa tai jossa ei voi hyvin. Omalla kohdallani työidentiteetti on oma erillinen minäni, irrallaan parisuhteesta ja irrallaan vapaa-ajan minästä. Työminä on se mun oma juttu, johon esimerkiksi perhe ei vaikuta. Vaikka olenkin oma itseni myös työpaikalla, saan kuitenkin loistaa eri tavalla ja eri asioissa. Miten määrittelisit oman työminäsi? Työminä on erillinen todellisesta minästä. Lueskelin erilaisia kirjoituksia ko. aiheesta. Oma identiteetti tai persoona tulee näkyä työminässä, sillä mitä suurempi k

Tässä olen minä. Valmiina astumaan seuraaviin haasteisiin, oli kyseessä sitten työ tai henkilökohtainen elämä. Ilman haasteita ei pärjää. Elämästä tulee liian rutinoitua ja tylsää. Aion kertoa henkilökohtaisesta saavutuksestani, josta erityisesti nyt olen ylpeä. Olen keskittynyt omaan hyvinvointiin ja kehittymiseen viimeisten kuukausien aikana, pohtinut omaa ammatti-identiteettiä, puntaroinut satoja eri vaihtoehtoja ja edistänyt omaa hyvinvointiani, niin juoksuharrastuksen kuin muiden terveellisten elämäntapojen avulla. Vaikkei ulkomuoto ole paljoa muuttunut (edit: liian vaatimaton, 8kg tippunut), niin olen saanut paljon eväitä omien ajatus- ja toimintamallien ymmärtämiseen ja muuttamiseen. Olen erityisesti kiitollinen saamastani tuesta kotona ja läheisiltä, sillä mikään ei innosta enempää kuin muiden kommentit siitä, miten ylpeitä he ovat saavutuksistani! Tätä motivaatioasiaa käsittelenkin tuonnempana 👇 Suosittelen kaikille - siis AIVAN kaikille - valmennusta / terapiaa / itsehoitoki

Huomaan pohtivani urapolkujani kahtena erillisenä janana, mikä voi olla osasyy siihen, etten osaa hahmottaa, mitä tulevaisuudessa tekisin. Tutkintojen jälkeen tietyt etapit ovat selkeät. Sairaanhoitajana kokemusta on kertynyt eri tyyppisistä yksiköistä/osastoista, esimerkiksi vuodeosastoilla, varahenkilöstössä ja päiväkirurgiassa työskentelystä. Tradenomina työtehtävät ovat vaihdelleen niin tukipalveluissa assistenttina kuin kehittäjänäkin työskentelemisestä sekä koulutus- ja markkinointipuolen hommista. Sairaanhoitajan urapolku Näen sairaanhoitajan urapolulla next stepikseni vastaanotto- tai poliklinikkatyöskentelyn, sillä silloin pääsen kohtaamaan sekä ohjaamaan asiakkaita, kehittämään omaa ammatillista osaamista vastaanottotoiminnasta sekä työskentelemään moniammatillisesti asiakkaiden parhaaksi. Tradenomin urapolku Tradenomin urapolun seuraava vaihe olisi ehdottomasti henkilöstöhallinnon puolella. Erityisesti työntekijäkokemuksen kehittäminen työhyvinvoinnin ja osaamisen saralla ol

ABC Guidelines - mukaillen Arthur (2001) Huomenna mulla on rekrytoinnin etätentti, ja siksi kirjoittelen nämä hyvät ohjeistukset rekrytoinnin tueksi. Painuvat ne sitten mieleeni tai ei, mutta nyt nämä löytyvät helposti täältä jatkossa hyödynnettaväksi. 😌 Mitkä ovat rekrytoinnin onnistumisen ABC-ohjeistukset? Alla 26 ohjetta, jotka kannattaa ottaa huomioon jokaisen avautuvan paikan rekrytoinnin kohdalla. Attractive: korosta ja mainosta organisaatiosi parhaita puolia, joilla saat houkuteltua hakijoita. Believable: työpaikkailmoituksen tulee olla uskottava - jätä turhat korulauseet pois. Centered: tunnista 3-6 ominaisuutta, joita työntekijällä tulee olla ja keskity niihin. Diligent: ole huolellinen ja tehokas hakemusprosessissa. Empathetic: yritä ymmärtää hakijan tarpeita ja intressejä suhteessa organisaation tavoitteisiin. Flexible: ole joustava - jos yksi rekrytointilähde ei tuota tulosta, vaihda lähdettä. Greedy:  ole ahne ja etsi ehdokkaita, jotka vastaa tarpeitasi. Hip:  pysy ajanta

Kohta se alkaa vihdoin olemaan paketissa, nimittäin 400-sivuinen, vaikkakin todella mielenkiintoinen, englanninkielinen kurssikirja. Diane Arthurin (2001) The Employee Recruitment and Retention Handbook on kuin aarre, joka pitää sisällään työntekijöiden sitouttamisen, rekrytoinnin, valintaprosessin ja henkilöstöjohtamisen alueet . Koko rekrykurssi muutenkin oli erittäin mielenkiintoinen, ja siksi ajattelin jakaa muutaman asian oppimastani :) Nykyään työntekijöitä tulee vetää erilaisin keinoin puoleensa (erilaiset edut ja muut kannustimet), sillä työntekijät ovat alkaneet olemaan tietoisia osaamisestaan, ja näin ollen osaavat vaatia enemmän. Näitä "huippuosaajia" etsitään jatkuvasti, ja kilpailu on kovaa. Työnantajat joutuvat kehittämään yhä proaktiivisempia ja luovempia rekrytointitekniikoita. Mutta miten saada työntekijät jäämään yritykseen? Mitä se vaatii? Paras tapa on luoda sellainen ympäristö työntekijöille, jossa työntekijät ovat sitoutuneita ja motivoituneita , niin

Minulla oli viime viikolla uravalmennus ja se antoikin sopivan potkun takamukselle omien arvojen ja osaamisten pohtimiselle. Kunnianhimoisen luonteeni vuoksi olen hakenut vaativia työtehtäviä lähinnä tulevaisuuden osaamistason mukaisesti. Olenko asettanut riman liian korkealle? Entä jos lähtisinkin jo tämän hetkisen laajan osaamisen perusteella hahmottamaan omaa tulevaisuuttani? Voiko se mennä mönkään? Uravalmennuksesta sain tehtäväkseni kartoittaa omia osaamisia, arvoja, unelmatyötä ja -työviikkoa, työympäristöä ja työtapoja. Tämä tehtävä mielessäni lähdin kävelemään koirani kanssa ulos auringonpaisteeseen ja päätin pohtia näitä ajatuksia hetken. Unelmatyö Unelmatyön määritelmästä oli helpoin aloittaa. Listaan alle asioita, joita työn olisi hyvä sisältää. Asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, ja yritin linkittää niitä hieman yhteen: Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen tiimityö asiakkuuksien hoitaminen ja sitouttaminen asiakaskohtaamiset Tietotekniikan / järjestelmien käyttäminen Keh

Tein eilen persoonallisuustestin , jonka mukaan olen Protagonisti. "Protagonistit ovat aitoja, välittäviä ihmisiä, jotka toimivat sanojensa mukaan, ottavat mielellään johtovastuun, luovat yhteishenkeä ja motivoivat tiimiään innolla, joka on tarttuvaa." Melkein kaikki persoonallisuutta kuvaavat väitteet olivat omalla kohdallani totta. Alla olevasta kuvasta näkyy tulokseni.  Eli tunnistan itseni  täysin   ekstrovertiksi - tästä ollaan paljon puhuttu kollegojen ja ystävienkin kanssa. Osaan etenkin työtilanteissa olla realistinen , mutta olen myös tunneälykäs , ja vetoankin välillä ja tarvittaessa tunteisiin.  Vaikka periaatteet ovatkin tärkeitä , tulee silti mielestäni ratkaisut perustua järkeen ja faktaan. Olen ehdottomasti ennakoiva ja suunnitteleva , enkä ehkä sitten siedä  jatkuvaa  epävarmuutta ja "veitsen kärjellä" elämistä. Suunnittelu on puoli ruokaa, näinhän sitä sanotaan. Lisäksi tuo identiteetti kääntyy varovaisen puoleen tällä hetkellä - uskoakseni syväos

Tarkoituksenani on lähinnä reflektoida omia ajatuksiani opiskelusta, työn tekemisestä ja siitä, mihin jatkossa mahdollisesti suuntautuisin. En ole vielä löytänyt sitä täysin omaa juttua (ei toisaalta monikaan ole, joten en ole tässä asiassa yksin). Mitä haluan saavuttaa blogikirjoituksillani? Blogini tarkoituksena on selvittää, mikä on se mun oma juttu, jossa pääsen hyödyntämään koko potentiaalini, innostumaan kehittämisestä ja iloitsemaan pienistäkin saavutuksista. Mitä osaamista minulla on? Mihin saakka oma potentiaalini riittää? Mikäli haluat seurata matkaani, niin lupaan sinulle, että tulet näkemään niin epätoivon hetkiä kuin onnen pilkahduksiakin eikä älyttömiä kysymyksiä elämästä ja työstä voi välttää. Ystävällisin terveisin Ida Luukkanen