Tradenomi / sairaanhoitaja -urapolkua hahmottamassa

Nyt kun on mennyt lähes neljä viikkoa uudessa HR-koordinaattorin työtehtävässä, on hyvä palata vajaa kuukausi sitten suorittamani verkkokurssin tuloksiin. Kyseessä oli Reissin motivaatioteoriaan perustuva verkkokurssi "Mikä minua motivoi?". Tämän motivaatioteorian mukaan motiivialueita on yhteensä 16 ja jokaisen motivaatioprofiili on erilainen/yksilöllinen. Useat motiivit vaikuttavat toisiinsa eikä niitä voi siis täysin erotella toisistaan. Yksi merkittävimmistä on mielenrauhan motiivi, jossa yhdistyvät useammat tarpeet, kuten vaikka minulla järjestyksen tarpeen täyttyminen vaikuttaa suuresti mielenrauhan tarpeen täyttymiseen.  Olen aiemmin suorittanut monia erilaisia testejä ja kyselyitä, jotka arvioivat asenteita, motiiveja ja soveltuvuutta esimerkiksi johonkin työtehtävään. Näitä testejä olivat mm. 16Personalities, DISC, WOPI, THOMAS-analyysi ja VIA-kysely, ja ne kuvasivat yllättävän hyvin persoonallisuuttani. Etenkin laajemmat kyselyt. Kuitenkin tämän motivaatioverkkokurs

Sain inspiraation tälle blogitekstille LinkedInissä jaetusta artikkelista, jonka aiheena oli työuupumus ja sen lisääntyminen. Aamukahvipöydässä keskustelimmekin sitten mieheni kanssa työhyvinvoinnista ja työpahoinvoinnista sekä työntekijän ja organisaation vastuista. Näitä asioita nousi esille: Työhyvinvoinnin tärkeys on korostunut viime vuosina, mutta silti siihen "panostaminen" organisaatioissa saattaa tuntua päälle liimatulta. Työpahoinvointi on näkyvämpää pienemmässä organisaatiossa. ☹ Isommassa organisaatiossa keskitytään usein tulokseen = numeroihin. Pienen organisaation työyhteisön työpahoinvointi vaikuttaa merkittävästi tulokseen, kun taas ison organisaation henkilöstön (vaikka yli 10 000) joukossa muutaman henkilön työpahoinvointi ei välttämättä erotu ja vaikuta juurikaan yrityksen menestykseen. Työnantajan vastuut vs. työntekijän vastuut työhyvinvoinnissa > kokonaishyvinvointi. Positiivinen viestintä ja sen vaikutukset työhyvinvointiin, mutta myös organisaation t

Enpä olisi uskonut, että kirjoittamisesta on kulunut jo yli kaksi kuukautta. Ajattelin aina kirjoittavani edes kerran viikossa. Toisaalta nyt on paljon kerrottavaa :) Mitä opin lokakuun jälkeen? Viimeisimmässä kirjoituksessa lokakuussa olin ollut juuri haastattelussa palvelusuunnittelijan paikkaan HUS Asvialle ja minulle tarjottiin lyhyttä määräaikaista sijaisuutta. Työtehtävät kuulostivat juuri siltä, mitä sillä hetkellä halusin: päivittäisjohtamista palveluesimiehen työparina, ongelmanratkaisua, viestintää, perehdyttämistä ja rekrytointia... työnkuva oli erittäin laaja. Aloitin työt heti marraskuun alussa. Opin itsestäni paljon tässä työroolissa. Selvisin mielestäni (ja ilmeisesti saamani työtodistuksen mukaan myös esimieheni mielestä) oikein hyvin tehtävistä, mutta lähes 70 sihteerin johtaminen ei antanut mahdollisuutta arvojeni mukaiseen johtamiseen. Siihen, että voin paneutua jokaisen työntekijän tilanteeseen, miettiä mitä juuri hän nyt tarvitsee onnistuakseen työssään mahdollisim

Olo on kiitollinen kuin pienellä oravalla ja sopi todella hyvin tähän hetkeen nuo tänään kuulemani uutiset. Mutta voisin tässä vaiheessa kertoa viime viikosta. Yrittäjyyttä, valmennusta, koulutusta ja haastattelua Viime viikko oli erittäin kiireinen. Pääsin valmistelemaan oman valmennukseni tai työpajani osana erään työpaikan haastattelukierrosta. Voin kertoa, että opin enemmän käytännöntaitoja tämän kautta kuin jos olisin lukenut valmennusten pitämisestä tai katsonut asiasta webinaarin. Valitettavasti tuossa yrityksessä valmentajaurani ei ainakaan vielä startannut, mutta pääsin kuitenkin toteuttamaan osan unelmastani ja valmentamaan supermielenkiintoisesta aiheesta: Kuinka kasvattaa tuottavuutta voimavarakeskeisen suunnittelun ja positiivisen viestinnän avulla? Tutkimustietoon nojautuen sekä harjoituksia hyödyntäen voisin sanoa, että saimme kokonaisuudessaan kaikki uutta tietoa ja työkaluja työyhteisön ilmapiirin sekä tuottavuuden parantamiseen. Myönteisyydellä on suuri merkitys ilmap

Luin vielä eilen illalla hyvän LinkedIn-postauksen vahvuuksista, jonka kautta päädyin tekemään 96-osaisen VIA-kyselyn. Kysymyksiin pystyi vastaamaan nopeasti monivalinnan kautta. Tuo kysely määritteli sitten 24 vahvuudesta viisi tärkeintä, minulle "ominaisinta" vahvuutta, viisi vähiten tärkeää sekä loput "keskitärkeät" vahvuudet. Tässä ei kuitenkaan puhuta heikkouksista. Jännä nähdä, että tämä VIA-kysely, kuten myös 16 personalities -kysely toi samoja vahvuuksia esille. Pakkohan se on alkaa näihin uskomaan 😘 Alla on lueteltu mun TOP5-vahvuudet, joista en voisi olla lainkaan eri mieltä. Nämä ovat itselleni myös tärkeitä arvoja elämässä, ja luonnollisesti se näkyy tavassani toimia. TOP5-VAHVUUDET VIA-KYSELYN MUKAAN: 1️⃣ Kindness 2️⃣ Leadership 3️⃣ Humor 4️⃣ Teamwork 5️⃣ Honesty 1. "KINDNESS / HUMANITY Doing favors and good deeds for others; helping them; taking care of them." Onko olemassa tämän parempaa vahvuutta? Pakko vähän kerskua. Maailmassa on niin pa

Olen käynyt nyt parissakin haastattelussa ja tuntuu, että aina opin itsestäni jotakin uutta. On se oppi sitten vahvuuksieni esille tuomisesta, omista motivaation lähteistä tai vaikkapa erilaisista rekrytointitavoista. Pääsin tänään ensimmäistä kertaa osallistumaan myös soveltuvuusarviointiin osana rekryprosessia. Kaikista mielenkiintoisinta noissa arvioinneissa on, että sinun tulee valita itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi ja sitten vähiten kuvaava adjektiivi samoista tarjolla olevista sanoista. Koska kuvaavat sanat eivät välttämättä täysin poissulje toisiaan, saatat helposti vastata vain oman tulkintasi/mielikuvasi perusteella ensimmäisen mieleesi tulevan adjektiivin. Todellisuudessa työkaverit voisivat sanoa täysin päinvastoin. Esimerkiksi kuinka valitset adjektiiveista lempeä, ystävällinen, myöntyväinen ja huomaavainen ns. oikean (vaikkei oikeita ja vääriä vastauksia olekaan), joka kuvastaa sinua eniten ja mikä taas vähiten ? Jos olet eniten lempeä, mutta vähiten huomaavainen, ja

Tämä kysymys nousi esille itse asiassa toissapäiväisessä työhaastattelussa. Ja kyllä, olen saanut kolme haastattelukutsua parin viikon aikana! Olen superhyperdyperinnoissani, sillä tehtävät ovat juurikin tuonne HR-puolelle painottuvia, mitä toivoin löytäväni. Vaikka korona sotki jonkin verran työnhakua ja markkinoilla on kieltämättä ollut x100000 hakijaa enemmän, niin nyt on alkanut uusi chapteri. Paikkoja on löytynyt enemmän kuin voisi toivoa. Ja hakemuksia tässä onkin saanut itse hakata 💪 Pitäisikö olla oma itsensä? Tätä olen miettinyt paljon, kun työpaikalla on esim. varoiteltu ottamasta yhteyttä henkilöön x tähän kellonaikaan tai kehoitettu olemaan kysymättä ns. turhia asioita. Toimimalla itselleni uskollisella tavalla, eli olemalla pirteä, emojeita käyttävä, ystävällinen oma itseni, ei minun ole tarvinnut "pelätä" toisten reaktioita. Ennakkoluulot ja niiden istuttaminen toisten mieleen on vaarallista. Tietysti ihmiset ovat erilaisia, reagoivat eri tavalla ja työkaverit