Vuoristorataa ja auringonlaskua työrintamalla

Enpä olisi uskonut, että kirjoittamisesta on kulunut jo yli kaksi kuukautta. Ajattelin aina kirjoittavani edes kerran viikossa. Toisaalta nyt on paljon kerrottavaa :)

Mitä opin lokakuun jälkeen?

Viimeisimmässä kirjoituksessa lokakuussa olin ollut juuri haastattelussa palvelusuunnittelijan paikkaan HUS Asvialle ja minulle tarjottiin lyhyttä määräaikaista sijaisuutta.

Työtehtävät kuulostivat juuri siltä, mitä sillä hetkellä halusin: päivittäisjohtamista palveluesimiehen työparina, ongelmanratkaisua, viestintää, perehdyttämistä ja rekrytointia... työnkuva oli erittäin laaja. Aloitin työt heti marraskuun alussa.

Opin itsestäni paljon tässä työroolissa. Selvisin mielestäni (ja ilmeisesti saamani työtodistuksen mukaan myös esimieheni mielestä) oikein hyvin tehtävistä, mutta lähes 70 sihteerin johtaminen ei antanut mahdollisuutta arvojeni mukaiseen johtamiseen. Siihen, että voin paneutua jokaisen työntekijän tilanteeseen, miettiä mitä juuri hän nyt tarvitsee onnistuakseen työssään mahdollisimman hyvin ja ylipäätään ns. pehmeämpien kriteerien merkityksen kasvattamiseen, kuten työhyvinvointi ja jaksaminen. Se, ettei ollut resursseja antaa itsestään parasta ja sitä, mitä nuo työntekijät tarvitsisivat juuri minulta, oli yksi merkittävimmistä asioista, mitä itsestäni opin. En siis koe omakseni noin suuren joukon johtamista - päinvastoin - pienemmän tiimin johtaminen olisi paljon luontevampaa.

Pakko myös vedota koronatilanteeseen. Korona on saanut meidät kaikki varpaillemme. Mitä voi tehdä, mitä kannattaa tehdä, mitä ei missään nimessä pidä tehdä. On suosituksia etäilystä, rokotteet on tulossa, kokoontumisia suositellaan välttämään. Vähemmästäkin pää on sekaisin. Ehkä kaikista tärkein on se henkilökohtainen tilanne. Valitettavasti itselläni henkilökohtaisessa elämässäni on tilanne, ettei tällä hetkellä julkisissa ja/tai sairaaloissa korona-aikana liikkuminen vain sovellu. Prioriteetti on ehdottomasti oma mummi ❤ Puhun varmaan kaikkien puolesta, kun sanon, että päästäisiinpä jo tästä koronapirulaisesta.

Vastuut ja alueet kasvoivat vajaa kuukauden jälkeen. Mitä tulee esimieheeni - nostan todellakin hattua. Tuo työ vaatii paljon ja siinä menestymiseen vaaditaan ensisijaisesti sisua, kärsimättömyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Toivottavasti saimme kuitenkin yhdessä luotua toimivat raamit jatkoa ajatellen niin, että yhteistyö ja johtaminen on systemaattisempaa niin esimiestiimin kuin työntekijöidenkin näkökulmasta.

Vaikka tämä sijaisuus olikin lyhyt niin se, mitä opin 1,5 kuukaudessa, oli todella arvokasta itseni kannalta. Tiedän nyt nämä asiat itsestäni:

⭐ Selviydyn lähes mistä vain, ja kiire on parempi kuin työtehtävien riittämättömyys

⭐ Olen hyvä johtamaan, mutta voin antaa itsestäni enemmän pienemmälle joukolle

⭐ Kun saan tarpeeksi aikaa kehittää, saan paljon aikaiseksi ja pystyn sujuvoittamaan hankalaltakin vaikuttavia prosesseja

⭐ Etätyöskentely on itselle tärkeää työn tehostamisen ja työssäjaksamisen kannalta (pitkät työmatkat kuluttavat voimavaroja)

⭐ Henkilöstöhallinto ja johtaminen ovat juuri ne "alueet", joissa haluan kehittyä

Uutta kohti!

Ja taas mennään. Ei kestänyt kauaa, kunnes löysin itselleni sopivan ja pidempikestoisen työtehtävän, jossa pääsen kehittymään, kasvamaan ja etenemään. Kerron tästä lisää nyt tammikuussa, kun olen päässyt aloittamaan uudessa työssä. 

Sen verran kuitenkin raotan, että kyseessä on nimenomaan HR-puolen tehtävät ja vieläpä kehityshankkeen parissa, minkä vuoksi tiedän jo itse, että hulinaa ja huisketta riittää 🎅 Ensimmäisiä tehtäviä ovat mm. perehdytyssuunnitelman tekeminen, rekrytointiprosessin kehittäminen ja HR käsikirjan laatiminen. En voisi olla enempää innoissani! Nyt taas vuoristoradan vaunussa matkalla ylöspäin 🎢

Onnellista Uutta Vuotta 2021 kaikille lukijoille ✨

Iloisin terveisin

Ida